DNA:n pilkkominen ultraäänellä
DNA:n ja RNA:n pilkkomisessa pitkät DNA-molekyylit pilkotaan pienemmiksi fragmenteiksi. Tämä on keskeinen vaihe valmisteltaessa näytteitä uuden sukupolven sekvensoinnin (NGS) kirjastojen rakentamista varten. DNA:n pilkkomisessa ultraäänellä käytetään akustisen kavitaation voimia DNA:n tai RNA:n hajottamiseen fragmenteiksi, joiden koko on 100 bp – 5 kb. Menetelmä mahdollistaa fragmenttikoon tarkan hallinnan, jolloin DNA:n pituus voidaan sovittaa halutuksi optimaalisten sekvensointitulosten saavuttamiseksi.
DNA:n pilkkominen ultraäänikäsittelyllä
Hielscher Ultrasonics tarjoaa erilaisia ultraääneen perustuvia ratkaisuja DNA:n, RNA:n ja kromatiinin pilkkomiseen. Valitse anturityyppinen ultraäänilaite (esim. UP100H) suoraan ultraäänikäsittelyyn mikrokärjellä tai käytä VialTweeeter-laitetta tai CupHorn-kuppitorvea useiden näytteiden samanaikaiseen epäsuoraan DNA:n valmisteluun. Hielscher tarjoaa tarpeisiisi sopivan ihanteellisen laitteen: olipa sinulla 1 tai jopa 10 näytettä ja näytetilavuuksia mikrolitroista litroihin, Hielscherin ultraäänilaitteet täyttävät vaatimuksesi oikeanpituisten DNA-, RNA- ja kromatiinifragmenttien valmistamiseksi. Toistettavuus, helppokäyttöisyys ja tarkka hallinta mahdollistavat luotettavan kirjaston uuden sukupolven sekvensointiin.
Toisin kuin DNA:n entsymaattisessa fragmentoinnissa, ultraäänellä pilkkomisessa käytetään puhtaasti mekaanisia leikkausvoimia lisäämättä mitään kemikaaleja. Prosessiparametrien tarkalla säädöllä ultraäänellä pilkkominen tuottaa suuren molekyylipainon DNA-fragmentteja (plasmidi- ja genomista DNA:ta).
Puhdistettuja nukleiinihappoja voidaan monistaa ennen fragmentointivaihetta tai sen jälkeen.
Ultraäänikäsittelyn parametreja (teho, pulssijakso / pulssisarjat, aika ja lämpötila) voidaan hallita turvallisesti ohjelmistoasetuksilla.
- tarkka hallinta
- ultraäänikäsittelyn jaksot ja kesto voidaan sovittaa tarkasti haluttuun DNA:n kokoon
- suuren molekyylipainon DNA-fragmentit
- lämpötilan hallinta
- nopea
- toistettavat tulokset
- autoklavoitava
- erilaisia ratkaisuja: Anturityyppinen, VialTweeter ja Cuphorn
DNA:n ultraäänipilkkomisen protokollat
Kromatiinin immunosaostusmääritykseen
Lyhyesti kuvattuna solut maljattiin halkaisijaltaan 60 mm:n maljoille (400 000 solua maljaa kohti) ja transfektoitiin RhoA-siRNA:lla (kuvatulla tavalla); 72 h:n kuluttua niitä inkuboitiin formaldehydin kanssa (lopullinen pitoisuus 1 %) 10 min ajan 37°C:ssa proteiinien ristisilloittamiseksi DNA:han. Ristisilloitusreaktio pysäytettiin lisäämällä kymmenesosa tilavuudesta 1,25 mol/L glysiiniä, jolloin lopulliseksi pitoisuudeksi saatiin 125 mmol/L. Solut pestiin kahdesti jääkylmällä PBS:llä, suspendoitiin uudelleen radioimmunosaostusmäärityksen puskuriin [150 mmol/L NaCl, 1 % NP40, 0,5 % deoksikolaattia, 0,1 % SDS, 5 mmol/L EDTA, 50 mmol/L Tris-HCl (pH 8,0)], joka sisälsi 1 mmol/L fenyylimetyylisulfonyylifluoridia, 1 Ag/mL aprotiniinia ja 1 Ag/mL pepstatiini A:ta, ja pidettiin jäällä 30 min ajan. Tämän jälkeen solulysaatteja käsiteltiin ultraäänellä jäällä käyttäen Hielscher UP200S -ultraäänilaitetta (3 x 40 s, amplitudi 40 %, jakso 1; Hielscher Ultrasonics GmbH), kunnes ristisilloitettu kromatiini oli pilkkoutunut 200–1 000 bp:n DNA-fragmenteiksi. Kymmenesosa koko lysaatista käytettiin eri näytteissä olevan DNA:n määrän määrittämiseen, ja sitä pidettiin ”syötetyn DNA:n kokonaismääränä”. Supernatantteja inkuboitiin lohen siittiöiden DNA:ta / proteiiniagaroosia sisältävän 50 %:n suspension kanssa epäspesifisen taustan vähentämiseksi. Immunosaostus tehtiin tämän jälkeen yön yli 4°C:ssa käyttäen 5 Ag anti-NF-nB p65:tä (Upstate) tai ilman vasta-ainetta (negatiivinen kontrolli). Näihin supernatantteihin lisättiin 5 mol/L NaCl:ää, ja niitä kuumennettiin yön yli 65°C:ssa proteiini-DNA-ristisidosten purkamiseksi. Immunokomplekseja käsiteltiin edelleen DNaasi- ja RNaasivapaalla proteinaasi K:lla, ja DNA puhdistettiin fenoli/kloroformiuutolla ja etanolisaostuksella. PCR tehtiin spesifisillä alukkeilla, jotka vastasivat ihmisen iNOS-geenin promoottorialueella olevaa sekvenssiä (p1-aluke: 5¶-GAGGGCTTTCCCA- GAACCAAG-3¶; p2-aluke: GCTGGGCTACTGACCCAG- CAGTTCCAG-3¶). (Doublier et al., 2008)
EGFP:n ilmentymistutkimukset
Ilmentymistutkimuksia varten rekombinanttikantaa L. tarentolae p10::F9Begfp1.4dBsat#12 (Jena Bioscience, Saksa), jonka kromosomin ssu-alueelle oli integroitu EGFP:n (tehostettu vihreä fluoresoiva proteiini) geeni, viljeltiin eri kasvatusalustoissa aiemmin kuvatulla tavalla, ja alustoihin lisättiin lisäksi 100 mg l-1 Nourseothricin-antibioottia (Jena Bioscience, Saksa). Viljelyn aikana otettiin 1 ml:n näytteitä, jotka sentrifugoitiin (2 000 × g, 20°C, 10 min) ja pestiin 0,9 %:n NaCl-liuoksella. Pelletti suspendoitiin uudelleen puskuriin (20 mM HEPES, 5 mM EDTA, 2 mM DTT) ja hajotettiin ultraäänikäsittelyllä käyttäen ultraääniprosessoria UP400S (käytetty energia ∼ 400 Ws). Solujätteet poistettiin sentrifugoimalla (6 000 × g, 4°C, 5 min) ja analysoitiin natriumdodekyylisulfaatti–polyakryyliamidigeelielektroforeesilla (SDS-PAGE) pelkistävissä olosuhteissa Laemmlin (1970) menetelmän mukaisesti käyttäen 12,5 %:n polyakryyliamidigeelejä. EGFP:n ilmentymistä tutkittiin sekoitetussa viljelmässä. (Fritsche et al. 2007)
E. coli EDL933:n genomisen DNA:n elektroforeettiset analyysit 0–15 min:n ultraäänikäsittelyn jälkeen. L tarkoittaa DNA-kokomarkkeria. (Basselet et al. 2008)
Monikuoppalevyjen ultraäänilaite UIP400MTP suuren näytemäärän DNA:n pilkkomiseen
Kromatiinin immunosaostus
Kromatiinin immunosaostusmääritys tehtiin käyttäen ChIP-ITTM Express -järjestelmää (Active Motif, Carlsbad, CA, Yhdysvallat) valmistajan ohjeiden mukaisesti muutamin muutoksin. Lyhyesti kuvattuna erilaistuneet ihmisen podosyytit ristisilloitettiin 1 %:n formaldehydillä 10 min ajan huoneenlämmössä. Solut pestiin jääkylmällä PBS:llä, ja fiksaatioreaktio pysäytettiin lisäämällä 0,125 M glysiiniä 5 min ajaksi huoneenlämmössä. Solut pestiin uudelleen jääkylmällä PBS:llä ja kaavittiin maljalta. Solut kerättiin pelletiksi sentrifugoimalla ja suspendoitiin uudelleen lyysipuskuriin. Sentrifugoinnin jälkeen tumapelletti suspendoitiin uudelleen pilkkomispuskuriin, inkuboitiin jäällä 30 min ajan, ja kromatiini pilkottiin ultraäänikäsittelyllä käyttäen esimerkiksi UP100H -laitetta (Hielscher Ultrasonics GmbH, Teltow, Saksa) 25 %:n teholla jäällä 5 pulssilla, kukin 20 s noin 200–600 bp:n fragmenteiksi. Pilkottu kromatiini sentrifugoitiin tämän jälkeen, ja supernatantti kerättiin. Immunosaostuksia varten 60 μl kromatiinia inkuboitiin yön yli 4°C:ssa varovasti pyörittäen joko 1 μg:n kanssa Sp1-vasta-ainetta (Santa Cruz Biotechnology, Santa Cruz, CA, Yhdysvallat), NF-κB p65 -vasta-ainetta (Abcam, Cambridge, Yhdistynyt kuningaskunta) tai NF-κB p50 -vasta-ainetta (Abcam) tai kanin IgG:n kanssa (Zymed Laboratories) negatiivisena kontrollina. Magneettihelmiin sitoutuneet immunokompleksit kerättiin magneettitelineellä ja pestiin perusteellisesti, minkä jälkeen proteiini/DNA-ristisidokset purettiin ja DNA eluoitiin reaaliaikaista PCR-analyysiä varten. (Ristola et al. 2009)
EHEC-DNA:n valmistelu mikrosiruanalyysiä varten
Solulysaattien ja uutetun DNA:n valmistelu
PBS:ään haluttuun lopulliseen pitoisuuteen suspendoidut bakteeripelletit käsiteltiin käyttäen UP100H-ultraäänihajotinta (Hielscher GmbH, Saksa), joka oli varustettu MS1-mikrokärjellä (halkaisija 1 mm). Toimintataajuus oli 30 kHz ja efektiivinen lähtöteho 100 W. Käsittelyn aikana näytteitä jäähdytettiin jäävesihauteessa, sekoitettiin ja sentrifugoitiin. Näytteitä käytettiin virtaussytometriatutkimuksiin, ja myöhempää käsittelyä varten näytteille tehtiin lämpökäsittely (95°C, 5 min). Raa’at solulysaatit käsiteltiin fenoli:kloroformi:isoamyylialkoholi-seoksella (25:24:1). Lysaattinäytteeseen lisättiin yhtä suuri tilavuus tätä seosta, liuosta sekoitettiin voimakkaasti vorteksilla 15 s ajan ja sentrifugoitiin 15 000 x g:llä 2 min ajan huoneenlämmössä (RT), noin 22°C:ssa. Genomista DNA:ta sisältävä ylempi vesifaasi erotettiin huolellisesti ja kerättiin uuteen steriiliin Eppendorf-putkeen.
Tämän jälkeen näytteet sonikoitiin DNA: n hajottamiseksi. Sonikaatiovaihe toteutettiin samoissa olosuhteissa kuin edellä on kuvattu. Genomi-DNA: n pirstoutumisvaikutusten arvioimiseksi näytteet analysoitiin agaroosigeelielektroforeesilla.
(…) Aiemmin 2,5 min ajan sonikoiduille näytteille tehtiin lämpökäsittelyn ja sentrifugoinnin jälkeen uuttovaihe. Vapautunut DNA uutettiin kahdesti fenoli:kloroformi:isoamyylialkoholi-seoksella, minkä jälkeen se sonikoitiin toisen kerran 0 – 15 min ajan. Agaroosigeelielektroforeesilla määritettiin uuton jälkeen ultraäänellä pilkotun DNA:n kokojakauma (kuva oikealla ylhäällä). Voimakkaasti pilkkoutunut DNA näkyi DNA-vanana suurimolekyylisten juovien sijaan; nämä juovat hävisivät näytteistä, joita oli sonikoitu 2,5 min tai pidempään. Pidempi sonikointi lyhensi fragmentteja vähitellen noin 150 – 600 bp:n pituisiksi, ja 15 min sonikointi pilkkoi näitä fragmentteja edelleen, mikä näkyy lähinnä vanan yläosassa. Näin ollen DNA-fragmenttien keskimääräinen koko pieneni vähitellen ultraäänikäsittelyn keston myötä, ja 5 min käsittelyllä saatiin mikrosiruanalyyseihin parhaiten soveltuvat DNA-fragmenttikoot. Lopuksi kehitettiin DNA-analyytin valmistusmenettely, joka käsitti ensin 2 min ultraäänikäsittelyn, DNA:n uuton (2×) ja sitä seuraavan 5 min sonikoinnin. (Basselet et al. 2008)
Kromatiinin immunosaostus (ChIP)
HEK293-soluja viljeltiin edellä kuvatulla tavalla ja fiksoitiin 2 mM disukkinimidyyliglutaraatilla 45 min ajan huoneenlämmössä. Tämän jälkeen solut pestiin kahdesti PBS:llä. Kromatiini ristisilloitettiin 10 min ajan huoneenlämmössä käyttäen 1 % (v/v) formaldehydiä ja pestiin kahdesti jääkylmällä PBS:llä. Ristisilloitusreaktio pysäytettiin inkuboimalla glysiinin kanssa, jonka lopullinen pitoisuus oli 0,125 M, 5 min ajan huoneenlämmössä. Trypsiini-inkuboinnin jälkeen solut kaavittiin soluviljelymaljalta ja pestiin kahdesti PBS:llä. Solupelletti suspendoitiin uudelleen lyysipuskuriin (5 mM Pipes, pH 8,0, 85 mM KCl ja 0,5 % (v/v) Nonidet P-40), inkuboitiin jäällä 10 min ajan ja homogenisoitiin Dounce-homogenisaattorilla. Tämän jälkeen tumat kerättiin pelletiksi sentrifugoimalla (3 500 x g, 5 min, 4 °C) ja suspendoitiin uudelleen tumapuskuriin (50 mM Tris-HCl, pH 8,1, 10 mM EDTA ja 1 % (w/v) SDS). Tumat hajotettiin ultraäänikäsittelyllä kolmella 20 s:n pulssilla käyttäen UP50H-ultraäänilaitetta (Hielscher Ultraschall Technologie) jaksoasetuksella 0,5 ja 30 %:n amplitudilla, jolloin saatiin genomisen DNA:n fragmentteja, joiden pääasiallinen koko oli 200–1 000 bp. ChIP-määritystä varten 50g DNA:ta laimennettiin 4-kertaisesti immunosaostuspuskuriin (16,7 mM Tris-HCl, pH 8,1, 167 mM NaCl, 1,2 mM EDTA, 1,1 % (v/v) Triton X-100 ja 0,01 % (w/v) SDS). (Weiske et al. 2006)
Histonimuokkausten analyysi kromatiinin immunosaostuksella (ChIP)
Lyhyesti kuvattuna 6 x 106 solua pestiin kahdesti PBS:llä ja ristisilloitettiin viljelylevyllä 15 min ajan huoneenlämmössä 0,5 %:n formaldehydin läsnä ollessa. Ristisilloitusreaktio pysäytettiin lisäämällä 0,125 M glysiiniä. Kaikki seuraavat vaiheet tehtiin 48°C:ssa. Kaikki puskurit oli esijäähdytetty, ja ne sisälsivät proteaasi-inhibiittoreita (Complete Mini, Roche). Solut pestiin kahdesti PBS:llä ja kaavittiin tämän jälkeen. Kerätyt pelletit liuotettiin 1 ml:aan lyysipuskuria (1 % SDS, 5 mM EDTA, 50 mM Tris pH 8) ja käsiteltiin ultraäänellä kylmässä etanolihauteessa 10 jakson ajan 100 %:n amplitudilla käyttäen UP50H-ultraäänilaitetta (Hielscher, Teltow, Saksa). Kromatiinin fragmentoituminen visualisoitiin 1 %:n agaroosigeelissä. Saatujen fragmenttien koko oli 200–500pb. Liukoinen kromatiini saatiin sentrifugoimalla ultraäänikäsiteltyjä näytteitä 14 000g:ssä 10 min ajan 48°C:ssa. Liukoinen fraktio laimennettiin suhteessa 1/10 laimennuspuskuriin (1 % Triton X-100, 2 mM EDTA, 20 mM Tris pH 8, 150 mM NaCl), jaettiin sitten osanäytteiksi ja säilytettiin 80°C:ssa käyttöön asti. (Rodriguez et al. 2008)
| Laite | Teho [W] | Tyyppi | Tilavuus [mL] | ||
|---|---|---|---|---|---|
| UIP400MTP | 400 | mikrolevyille | alkaen 6 | – | 3465 kuoppaa | VialTweeter | 200 | itsenäinen | 0,5 | – | 1,5 |
| UP50H | 50 | käsikäyttöinen tai telineeseen asennettu | 0,01 | – | 250 |
| UP100H | 100 | käsikäyttöinen tai telineeseen asennettu | 0,01 | – | 500 |
| UP200Ht | 200 | käsikäyttöinen tai telineeseen asennettu | 0,1 | – | 1000 |
| UP200St | 200 | telineeseen asennettu | 0,1 | – | 1000 |
| UP400St | 400 | telineeseen asennettu | 5,0 | – | 2000 |
| CupHorn | 200 | CupHorn, ultraäänireaktori | 10 | – | 200 |
| GDmini2 | 200 | kontaminaatioton virtauskenno | |||
VialTweeter näytteiden ultraäänivalmisteluun, esimerkiksi plasmidien (pDNA) fragmentointiin.
Ota yhteyttä! / Kysy meiltä!
Kirjallisuus/Viitteet
- Basselet P., Wegrzyn G., Enfors S.-O., Gabig-Ciminska M. (2008): Näytteiden käsittely enterohemorragisen Escherichia colin (EHEC) DNA-mikrosirupohjaista analyysiä varten. Microbial Cell Factories 7:29. 2008.
- Doublier S., Riganti Ch., Voena C., Costamagna C., Aldieri E., Pescarmona G., Ghigo D., Bosia A. (008): RhoA:n hiljentäminen kumoaa doksorubisiiniresistenssin ihmisen paksusuolisyöpäsoluissa. Molecular Cancer Research 6(10), 2008.
- Fredlund E., Gidlund A., Olsen M., Börjesson T., Spliid N.H.H., Simonsson M. (2008): Fusarium-DNA:n rihmastosta ja vehnästä eristämisen menetelmäarviointi myöhempää reaaliaikaista PCR-kvantifiointia varten ja korrelaatio mykotoksiinipitoisuuksiin. Journal of Microbiological Methods 2008.
- Fritsche C., Sitz M., Weiland N., Breitling R., Pohl H.-D. (2007): Leishmania tarentolaen kasvukäyttäytymisen karakterisointi – uusi ilmentämisjärjestelmä rekombinanttiproteiineille. Mikrobiologian peruslehti 47, 2007. 384–393.
- Ristola M., Arpiainen S., Saleem M. A., Mathieson P. W., Welsh G. I., Lehtonen S., Holthöfer H. (2009): Neph3-geenin säätely podosyyteissä – transkriptiotekijöiden NF-κB ja Sp1 keskeiset roolit. BMC Molecular Biology 10:83, 2009.
- Rodriguez J., Vives L., Jorda M., Morales C., Munoz M., Vendrell E., Peinado M. A. (2008): Metyloimattomien DNA:n Alu-toistojaksojen genominlaajuinen seuranta normaaleissa soluissa ja syöpäsoluissa. Nucleic Acids Research, vuosikerta 36, nro 3, 2008. 770–784.
- Weiske J. Huber O. (2006): Histidiinitriadiproteiini Hint1 käynnistää apoptoosin entsymaattisesta aktiivisuudestaan riippumatta. The Journal of Biological chemistry. Vuosikerta 281, nro 37, 2006. 27356–27366.
Hyödyllistä tietoa
Mitä DNA:n pilkkominen tarkoittaa?
DNA:n pilkkominen on prosessi, jossa DNA-molekyylit hajotetaan pienemmiksi fragmenteiksi, tavallisesti mekaanisten voimien avulla, esimerkiksi ultraäänikäsittelyllä. Tätä tekniikkaa käytetään yleisesti molekyylibiologiassa DNA:n valmisteluun sekvensointia tai muita analyysejä varten, jolloin varmistetaan, että fragmenttien koko on hallittava ja yhdenmukainen. Pilkkominen katkaisee pitkät DNA-juosteet ilman sekvenssispesifisiä katkaisukohtia, toisin kuin entsymaattinen pilkkominen, jossa katkaisu tapahtuu tietyissä kohdissa.
DNA:n pilkkominen ultraäänellä perustuu akustiseen kavitaatioon ja sen hydrodynaamisiin leikkausvoimiin.
Miksi DNA:ta täytyy pilkkoa?
DNA:ta täytyy pilkkoa, jotta saadaan hallittavan kokoisia, tasakokoisia fragmentteja, jotka soveltuvat sekvensointiin, kirjastojen valmisteluun ja muihin molekyylibiologisiin tekniikoihin. Uuden sukupolven sekvensoinnin kaltaisissa sovelluksissa fragmentoitu DNA mahdollistaa päällekkäisten sekvenssien tuottamisen. Nämä voidaan koota laskennallisesti uudelleen alkuperäisen DNA-sekvenssin rekonstruoimiseksi. Pilkkominen auttaa myös satunnaistamaan DNA-fragmentteja ja mahdollistaa geneettisen materiaalin kattavan näytteenoton, mikä on keskeistä tarkan analyysin ja geneettisten muunnelmien tunnistamisen kannalta.
Miten genomista DNA:ta pilkotaan?
Genomista DNA:ta voidaan pilkkoa kohdistamalla siihen mekaanisia voimia esimerkiksi ultraäänikäsittelyllä, jossa DNA hajotetaan ultraääniaalloilla. Vaihtoehtoisesti hallittuun fragmentointiin voidaan käyttää entsymaattista pilkkomista endonukleaaseilla. Menetelmän ja olosuhteiden, kuten keston ja voimakkuuden, valinta riippuu halutusta fragmenttikoosta ja myöhemmistä sovelluksista.